Nollasopimus tulossa sääntelyn kohteeksi

Hallitus on 14.12.2017 antanut eduskunnalle lakiesityksen (HE 188/2017), jolla muutettaisiin mm. työsopimuslakia, työaikalakia sekä työttömyysturvalakia. Lakimuutoksilla pyritään parantamaan vaihtelevaa työaikaa (ns. nollasopimus, nollatyösopimus tai nollatuntisopimus) noudattavien työntekijöiden asemaa sekä parantamaan heidän työsuhdeturvaansa. Nollasopimuksella tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika voi vaihdella työnantajan tarjoaman työmäärän perusteella (esim. 0-20 h/vko) taikka sellaista työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tulemaan töihin erikseen kutsuttaessa. 

Keskeisin muutos nykytilanteeseen verrattuna on, että nollasopimusta ei saisi käyttää, jos työnantajalla olisi kiinteä työvoimatarve. Lakiluonnos siis liittää työvoimantarpeen ja työaikaehdon toisiinsa. Jos työnantaja tarvitsee työvoimaa kiinteän määrän, on työntekijän työaikaehdonkin oltava kiinteä. Jos työvoimatarve sen sijaan vaihtelee, voi työaikaehtokin olla tarvetta vastaavalla tavalla liukuva. Nollasopimuksen käyttäminen olisi siten mahdollista vain silloin, kun työvoiman tarve tosiasiallisesti ajoittain vähenee nollaan saakka.

Voimassa olevan työaikalain mukaan jokaisella työpaikalla on oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee muun muassa työajan alkamiset ja päättymiset. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista ja se on saatettava työntekijöiden tietoon vähintään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Hallituksen esitykseen sisältyvillä työvuoroluetteloa koskevilla muutoksilla pyritään nollasopimusten osalta ennakoitavuuden parantamiseen siten, että työntekijä saisi tiedon työvuoroistaan nykyistä aikaisemmin. Lisäksi halutaan selkeyttää säännöllisen työajan ja lisätyön välistä rajanvetoa.

Lisäksi esityksessä mm. selkiytetään sairausajan palkan maksuvelvollisuutta vaihtelevaa työaikaa käytettäessä sekä parannetaan vaihtelevaa työaikaa tekevän työntekijän asemaa irtisanomistilanteissa.